Saksa on paska maa!

Laiva tuli rantaan kun oli kulunut puoli tuntia perjantaita. Runsas puoli tuntia kului ennen kuin ajoimme motellimme pihaan. Sovitusti ovi oli lukitsematta ja avain sisäpuolella. Kämppä oli hieman vilpoisa, saksalaiset ovat tunnetusti tarkkaa kansaa. Mutta ilma oli nukkumiseen fantastinen. Laitoin pään tyynyyn ja oli unessa välittömästi.

Kuuden tunnin unen jälkeen heräilin ja nousin ylös saaden Ullankin valveille. Motelli oli pieni ja kun kolkutimme aamiaishuoneen ovea, niin emäntä tuli hämmästellen avaamaan. Totesi, että hän oli luullut jo meidän lähteneen muiden luterilaisten tapaan työtä tekemään.
Saimme kuitenkin kylmän aamiaisen, lopuksi saimme myös lämpimän osuuden eli meitä varten keitetyt kaksi kananmunaa.

Näillä eväillä lähdimme ajamaan kohti Saksan eteläosia. Saksalaiset tekevät tietöitä talvella ja vähän väliä saimme ajella kuuttakymppiä, kun kaistoja oli suljettu. Matka eteni hitaasti mutta suhteellisen varmasti. Nyt illalla, kun on kymmenen tuntia ajanut autoa sateessa, sumussa ja lumisohjossa, niin muistikuvat tapahtuneesta ovat yhtä sumeat kuin sääkin.

Pari kertaa kävimme kahvilla, kerran tankkaamassa auton, ja muutaman kerran kävimme keventämässä rakkojen sisällystä.
Hannoverin tuntumassa seisoimme ruuhkassa parikymmentä minuuttia ja Kasselin kohdalla matelimme puoli tuntia kävelyvauhtia perjantairuuhkassa. Kasselin jälkeen nousimme noin puolen kilometrin korkeuteen ja sehän merkitsi sitä, että sade muuttui lumisateeksi.
Illan pimennyttyä Franfurtin ohitimme vauhdikkaasti, pahimmat ruuhkat olivat jo hellittäneet. Jossakin Karlruhen paikkeilla oli vielä kunnon ruuhkaa. Vain kerran erehdyimme moottoritien risteyksestä ja sain ajaa viiden kilometrin sakkokierroksen.

Toive päästä hotelliin valoisana aikana olivat heitetty mielestä jo aikoja sitten. Kommunikoimme Juhan kanssa yöpymispaikasta ja hän varasi meille huoneen Fallerhof-nimisestä pintapaikasta moottoritien tuntumassa lähellä Ranskan rajaa. 

Huone oli pelkistetty mutta asuttava. Kello oli kahdeksan kun tulimme perille ja suuntasimme heti huoneen otettuamme ravintolaan. Ulla söi kauriin maksaa ja minä metsästäjän leikkeen. Ateria oli todella maistuva, mutta vielä parempi oli huurteinen pitkän päivätyön päätteeksi.