Lähtö lähestyy - päivä kerrallaan

Kun oli aamulla neljään asti yskinyt niin, etten ollut silmäystäkään nukkunut, niin oli pakko tehdä jotain.
Otin esille tabletin ja googlasin yhdistelman paha yskä ja unettomuus. Johan alkoi tulla ohjeita tuutin täydeltä. Opiskelin lääketiedettä vajaan tunnin ja poimin sieltä parhaan neuvon. Tai ainoan, jota pystyin käyttämään sillä hetkellä. 

Laitoin mukiin vettä ja lämmitin sen mikrossa kiehumispisteeseen. Lisäsin siihen roimasti hunajaa ja aloin hengittää höyryjä ja juoda nestettä. Mukin tyhjettyä siirryin sänkyyn ja nukuin ensimmäisen kerran neljään yöhön oikein kunnolla. Mutta vain neljä tuntia. 

Aamutoimien jälkeen kävin hakemassa Alicante O-Meetingin kilpailumateriaalin. Tosin se oli hukkareissu, kisassa ei kait käytetä kilpailunumeroita ja materiaali oli minulle tarpeetonta. Ja toisaalta saattaa olla, etten koko kisaan edes osallistu – aika näyttää.

Kotiin palattuani opiskelin hetken espanjaa ja sanan antitusigeno. Sen kanssa lähdin vajaan kilometrin päässä olevaan 24 tuntia auki olevaan apteekkiin. Espanjassa ei ole mitään itsepalvelusysteemiä ole vaan asiat hoidetaan farmaseutin kanssa tiskin ääressä. Tiskaamaan ei sentään jouduttu. Neitonen osasi englantia suurin piirtein saman verran kuin minä espanjaa.
Hän paneutui ongelmaani perusteellisesti ja kyseli minkälaista yskää podin. Homma hoitui, vaikka minä en ymmärtänyt häntä eikä hän minua. Suullisesti hän opasti, että myrkkyä pitää ottaa 5 millilitraa kolme kertaa päivässä. Ja varmisti, että ymmärsin asian kaivamalla pakkauksesta esiin mittalusikan, jossa oli korkeusviiva 5 ml:n kohdalla ja näytti vielä sormillaan kolme kertaa päivässä.

Kämpillä keskustelimme vaimon kanssa tilanteestani ja kerroin, etten voi kuolla tällä reissulla – eihän hän yksin saisi ajettua autoa takaisin Suomeen eikä muutenkaan pärjäisi täällä hispanjoolien maassa. Ulla sanoi, että voin aivan rauhassa kuolla kupsahtaa. Kyllä hän lähikauppaan saakka pääsee ostoksille ja uskoi saavansa Juhan lentokoneeseen ja ajamaan auton takaisin kotimaahan.

Joten ei minua enää mihinkään tarvita!
Eikä se elämä ole päiviin tuntunut elämisen arvoiseltakaan: olut maistuu kissanpissalle!