lauantai 14. joulukuuta 2019

Ranskan yli niin että heilahti!


Aamu oli selkeä ja pääsimme lähtemään liikenteeseen yhdeksän maissa. Lauantaina liikenne oli rauhallista verrattuna Saksan perjantaihin. 
Eilen keskinopeus oli luokkaa 95 km/h, tänään nopeus pysytteli aamusta iltaan luokassa 115 km/h. Aamupäivällä sateli ja Lyonin jälkeen tuli aika reippaasti vettä. Ranskalaisia se ei haitannut ja nopeus moottoritiellä oli raakaa. Ja minä poika peesasin frankkeja sadesumussa vaimon pitäessä turvallisuusluentoa.

Kun lähestyimme Välimerta alkoi aurinko paistaa ja matka joutui. Auton tankkasimme kaksi
kertaa ja itsemme kerran matkalla. Eli ihminen on vahvempi kuin Volkkarin litran moottori. 

Aamulla ylitimme
Saksan ja Ranskan välisen rajan ja illan pimetessä siirryimme Espanjaan. Rajamuodollisuudet olivat keveät, kummallakaan rajalla edes ajonopeus ei vaihtunut pienemmäksi. Ja rahayksikkö ei vaihtunut, tosin nykyään sillä ei ole väliä, kun kaikki suoritteet hoidetaan luottokortilla.

Paitsi kerran Ranskan tietullissa, automaatti ei hyväksynyt luottokorttiani ja kun otin sen pois laittesta, kortti putosi asvaltille. Olin ajanut lähelle maksuautomaattia enkä saanut ovea enää auki. Peruutin ja kävin kävellen hakemassa korttini ja ajoin sitten eteenpäin ja maksoin tiemaksun setelillä.

Saimme ihailla auringonlaskua, kun valolähde katosi Pyreneiden vuoriston taakse valaisten viime säteillään Espanjan maata – tulevaa kotiamme seuraavien kolmen kuukauden ajan. Ei laisinkaan pahemman näköinen maisema.

Hotelliin s
aavuimme seitsemän aikoihin. Reseptionisti ilmoitti, että emme olekaan ensimmäistä kertaa heidän vierranamme. Heidän tietokoneensa näytti, että olimme yöpyneet siellä kolme vuotta sitten. Totta!!!

Olut oli täällä paljon parempaa kuin eilen Saksassa eikä ruokaakaan voinut moittia.
Huomenna ajamme kotiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti