Itämeren ylitys

Keskiviikkona aikataulun mukaisesti lähdimme puolilta päivän kohti Vuosaarta.
Laivaan piti päästä jo puoli kolmelta, mutta kun tulimme rantaan kolmen aikoihin niin suma seisoi. Laiva oli tullut viisi tuntia myöhässä myrskyävältä mereltä ja sitä kuulemma siivottiin edustavaan kuntoon.

Neljän aikoihin henkilöautot lastattiin laivaan ja pääsimme ottamaan huurteiset baarissa.
Laiva lähti kaksi tuntia myöhässä laiturista kellon lyödessä seitsemän kertaa.
Myrsky ei ollut vieläkään laantunut, mutta onneksi ehdimme aloittaa ruokailun satamassa. Lautasen kantaminen pöytään keinuvin askelin ei oikein olisi onnistunut maakravulta.
Tuuli oli etelästä ja Suomenlahdella oli vielä hieman suojaa Eestin rannikosta. 

Kun pääsimme Itämerelle, niin viisimetriset aallot keinuttivat laivaa oikein kunnolla.
Ja se seitsemäs aalto iski laivaan sellaisella voimalla, että usko teräksen kestävyyteen oli koetuksella.

Laivassa oli aika vähän muita matkustajia kuin rekkamiehiä ja maksamamme kymmenen neliön ikkunallisen hytin asemasta meillä oli tuplaten isompi sviitti parivuoteella ja valtavan kokoisella ikkunalla varustettuna. Iso huone ei auttanut uneen pääsyä, vaan minä heittelehdin vuoteessa samoin kuin laiva aallokossa. Syvemmällä Itämerellä käännyimme suoraan vastatuuleen ja keinuminen hiukan heikkeni. 

En jaksanut enää pelätä laivan katkeamista ja nukahdin viimein klo 01.34. Näin ainakin kumppanini Garmin väitti. Syvää unta tuli 40 min, REM-unta tunnin ja kevyttä unta kuusi tuntia. Hereille sukelsin klo 09.23. Aivan noin hyvin en mielestäni nukkunut kuin älykello väitti.

Herättyäni menin yksin aamiaiselle, Ulla jäi vielä pötköttelemään. Terveellinen aamiainen käsitti lasin kuohuviiniä, lautasellisen puuroa, kupin kahvia ja yhden voileivän.
Puolilta päivin sain sitten Ullankin mukaan kakkosaamiaiselle, tällä laivalla kun sai käydä syömässä niin monta aamiaista kuin jalat kantavat.

Iltapäivällä menin harrastamaan ruumiin kulttuuria. Ensin poljin itseni lämpimäksi kuntopyörällä ja sen jälkeen taituroin kaksikymmentä minuuttia juoksumatolla. Selvisin asiasta hengissä, vaikka tasapainoni on selvin päin olemattoman huono.

Vuorokauden täyttyessä laivalla, olisin jo ollut valmis poistumaan, mutta matkaa ja aikaa oli vielä jäljellä tuhottomasti. Kapteeni ilmoitti, että olemme perillä yöllä klo 00.30 paikallista eli aikaa kolme tuntia aikataulua perässä. Joten seuraavankin yön unet jäänevät aika ohuiksi.