Ensimmäinen päivä

Kämppä oli sopivan lämmin ja kuiva nukkumiseen. Paljon en unia nähnyt ja vain kerran heräsin yöllä. Sanovat, että Torreviejan ilmasto on Euroopan terveellisintä. Joten sitten kun matkaväsymys ja -jännitys on lauennut lopullisesti, niin alkaa taas elämä hymyillä.

Ullakin saattaa hymyillä, kun kertoi nukkuneensa paremmin kuin koskaan lapsuuden jälkeen.

Kävin kaupassa heti kun lähikauppa avasi ovensa. Sain kahvia ja leipää suuhuni – olin sen mielestäni ansainnut!
Ullan kanssa keitimme vielä toiset kahvit ja sen jälkeen lähdin päivälenkille juoksemaan Välimeren rantaan. Viikon juoksutauon jälkeen askel oli kevyt.

Sitten kävimme tyhjentämässä yhden Mercadonan, tosin ihan koko reissua emme taida pärjätä näillä ostoksilla.

Illalla tutkimme netistä lähistön ravintoloiden tarjontaa.
Suuntasimme askeleemme kohti neljän korttelin päässä olevaan paikkaan. Se oli kiinni, vaikka netissä väitettiin toista.
Siitä kaksi korttelia ja kiinalaisravintola – kiinni.
Kolmantena suomalaispaikka, josta saa myös jonkilaista ruokaa – kiinni.

Siinä vaiheessa alkoivat Ullan hermot, jalat ja fysiikka pettää. Suuntasimme askeleemme kohti rantaa ja kun löysimme auki olevan baarin ja saimme siellä vahvat GinTonicit, niin jaksoimme alas rantaan. 

Sieltä löytyi runsaasti auki olevia ravintoloita ja onnistuimme menemään sisälle paikkaan, jossa ruoka oli hyvää. Ulla söi suolapedillä kypsytetyn meriahvenen – se oli ainakin riittävän suolainen. Minä popsin argentiinalaista pihviä. Nehän eivät petä koskaan.

Paluumatkan rouva selvitti myös ihan hyvin vaikka se tapahtui ylämäkeen.