Kesti hiukan aikaa ennen kuin kehtasin laittaa tänne eilistä suunnistustani. 
Kyseessä oli sprinttisuunnistus pimeässä nimeltään Martin Muilutus. Reitti pyöri Martin kirkon takana.

Olin aivan sekaisin, osa sekoilusta menee sen piikkiin, että korkeiden talojen varjossa ei gepsi pysynyt meikäpojan vauhdissa.
Rastit:

1 pientä (siis isoa) tuhrimista ennen rastia.

2-3-4-5-6-7-8 ihan OK.

9 = pientä töhrimistä taas, 10 vielä OK.

Oli alkanut sataa ja kadotin itseni kartalta. Kartta oli väärin kädessä ja luin lähtöä toiselta rastilta. Pyörin pari piruettia ihmetellen mistä tulen ja missä olen jo käynyt. Aikani pyörittyä paikallistin itseni Stålarminkadulle ja löysin rastin 12. Sitten pari käsittämätöntä piruettia rastille 13.

Loppu meni olosuhteisiin nähden kohtuullisesti.

Tuloksissa näkyi, että rasti 11 jäi käymättä.

Pakko siis mennä ensi torstaina paikkaamaan tämä hävettävä moka. Silloin ollaan yo-kylässä - siellä on odotettavissa yhtä kamalaa (=ihanaa) tehtävää.

Tänään sentään kevyen palauttelulenkin päätteeksi Garmin nosti hapenottokykyni arvoon 42.

 Ennen marrasputkea se oli 40 – treenaaminen siis parantaa kuntoa.
Ja lepopäivät ovat siis aivan turhia?

Olen vaalentanut karttaa. 
Todellisuudessa se oli niin tumma, että kartan lukeminen oli vaikeaa.

Tässä järjestäjien analyysi suorituksestani.
Onneksi siitä ei saa mitään selvää... 😜
Virheitä olin tehnyt 10 min 22 s - hyi helkkari.