Minun kohdallani kyllä nenis muuttui sormis-treeniksi.
Nenänvalkaisun
tarkoituksena oli tyhjentää akut suunnistuskauden päätteeksi.
Ja se
tapahtui hiukan erilaisella metodilla kuin normaalisuunnistus.
Lähtö
tapahtui kartan alalaidan kolmiosta. Rastien 1 ja 2 kautta ensimmäisen
pikataipaleen lähtöön (pieni kolmio). Ykkösellä paha pikku pummi muuten meni hyvin,
ohessa kartta ilman reittiä, sehän näkyy hienosti isossa kartassa.
Pikataipaleelta
lähtö meni munille, unohtui taas kompassin käyttö. Tällä järjellä varustettu ei
ymmärrä, että pimeässä pitää käyttää kompassia. Löysin kuitenkin
kakkospikataipaleen lähtöön ja sain uuden kartan. Olin sellaisiin tottunut
60-luvulla, mutta sen jälkeen en.
Kakkosrasti
meni pitkäksi ja tuolla kartalla on vaikea päästä takaisin, mutta parin
minuutin pyörähdyksellä selvisin. Vähän ennen pikataipaleen maalin kaaduin ja
kädet upposivat suohon kyynärpäitä myöten. Se aiheutti lievää hypotermiaa
loppumatkalla. Kartta:
Täältä
punaisen alueen läpi 4-rastille ja seuraavan pikiksen lähtöön.
1 ja 3
rasti ihan putkeen. Kolmosella huomasin, että 2-rasti jäi käymättä, mutta en
jaksanut palata takaisin, vaan jatkoin pikiksen loppuun.
Täältä
lähdin kohti nelospikistä.
500 m
edettyäni huomasin emit-kortin poistuneen ilman lupaa vasemman käden
pikkusormesta.
Lähdin
takaisin samalla hakien korttiani. Ei sitä matkalla ollut. Menin takaisin
viimeiselle rastille. Ei sielläkään. Pyörin maastoa kartoittaen ja löysin
emittini ojan toiselta puolen. Oli hyvä tuuri. Kortti oli toista kertaa
käytössä ja uusi olisi maksanut noin 80 ekeä.
Sallittu
aika oli kolme tuntia ja totesin, että ehdin suoraan maaliin ilman viimeistä
pikataivalta.
Lisäksi
olin aivan jäässä. Olin löytänyt vain yhden juoma-aseman, joten nestehukkakin
vaivasi. Kolme vuotta sitten vioittuneen akillesjänteeni kanssa en ole tehnyt
yhtään yli kahden tunnin lenkkiä, joten takki alkoi olla kaikessa suhteessa
tyhjä kuin Turusen pyssy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti