Ex-Maratoonari: Nenänvalkaisu = ultra suunnistus pimeässä

Minun kohdallani kyllä nenis muuttui sormis-treeniksi.

Nenänvalkaisun tarkoituksena oli tyhjentää akut suunnistuskauden päätteeksi.

Ja se tapahtui hiukan erilaisella metodilla kuin normaalisuunnistus.

Lähtö tapahtui kartan alalaidan kolmiosta. Rastien 1 ja 2 kautta ensimmäisen pikataipaleen lähtöön (pieni kolmio). Ykkösellä paha pikku pummi muuten meni hyvin, ohessa kartta ilman reittiä, sehän näkyy hienosti isossa kartassa.

Pikataipaleelta lähtö meni munille, unohtui taas kompassin käyttö. Tällä järjellä varustettu ei ymmärrä, että pimeässä pitää käyttää kompassia. Löysin kuitenkin kakkospikataipaleen lähtöön ja sain uuden kartan. Olin sellaisiin tottunut 60-luvulla, mutta sen jälkeen en.

Kakkosrasti meni pitkäksi ja tuolla kartalla on vaikea päästä takaisin, mutta parin minuutin pyörähdyksellä selvisin. Vähän ennen pikataipaleen maalin kaaduin ja kädet upposivat suohon kyynärpäitä myöten. Se aiheutti lievää hypotermiaa loppumatkalla. Kartta:

Täältä punaisen alueen läpi 4-rastille ja seuraavan pikiksen lähtöön.

1 ja 3 rasti ihan putkeen. Kolmosella huomasin, että 2-rasti jäi käymättä, mutta en jaksanut palata takaisin, vaan jatkoin pikiksen loppuun.

Täältä lähdin kohti nelospikistä.

500 m edettyäni huomasin emit-kortin poistuneen ilman lupaa vasemman käden pikkusormesta.

Lähdin takaisin samalla hakien korttiani. Ei sitä matkalla ollut. Menin takaisin viimeiselle rastille. Ei sielläkään. Pyörin maastoa kartoittaen ja löysin emittini ojan toiselta puolen. Oli hyvä tuuri. Kortti oli toista kertaa käytössä ja uusi olisi maksanut noin 80 ekeä.

Sallittu aika oli kolme tuntia ja totesin, että ehdin suoraan maaliin ilman viimeistä pikataivalta.

Lisäksi olin aivan jäässä. Olin löytänyt vain yhden juoma-aseman, joten nestehukkakin vaivasi. Kolme vuotta sitten vioittuneen akillesjänteeni kanssa en ole tehnyt yhtään yli kahden tunnin lenkkiä, joten takki alkoi olla kaikessa suhteessa tyhjä kuin Turusen pyssy.

Hengissä maaliin ja kotiin ottamaan pirun pitkä viskiryyppy. Olin sen mielestäni ansainnut.