Vintti pimeänä - taas!!!

Pääsin taas eilen illalla suunnistamaan.
Turku Night Challence jatkaa omalla erityisellä linjallaan. YO-kylässä on kyllä järjestetty monia sprinttikisoja.

Jottei homma olisi mennyt liian helpoksi, niin A4-kartan pohjoinen osoitti länteen
Tuo kartan YO-kylä -teksti osoitti pohjoiseen.
Kotona huomasin, että kartassa on myös ohuet siniset viivat etelä-pohjoissuunnassa.

Korkeitten kerrostalojen takia reittiviiva elää myös ihan omaa elämäänsä, mutta paikoitellen se näyttää missä olen kulkenut kaitaa polkuani.

Rastit 1-2-3-4 menivät ihan mukavasti.

Sitten irrotin peukaloni kartalta ja kun uudelleen aloin suunnistaa, käytin väärää pohjoista ja jälleen (kuten viikko sitten) en tiennyt mitään mistään. Sitä se ikääntyminen teettää.

Tein tuota verenpunaista kiemuraa kartalle kymmenkunta minuuttia ja muutenkin mieli oli punainen ja musta.
Löysin pohjoisen, kun olin uudelleen kolmosella. En leimannut. Sitten menin neloselle uudelleen ja leimasin, kun en ollut ihan varma leimauksesta edellisellä kerralla.

Sen jälkeen rastit 5-14 menivät ihan kohtuullisesti, ainakin henkisen tilani huomioiden.

Totuus tonttu Torvisen elämästä tuli taas esiin, kun kiersin pallo punaisena rastille 15.

Reittiviiva on väärin rastivälillä 16-17. Siinä välissä tein tuon pitkän piston pohjoiseen - ei kun siis  länteen!

Ja maaliin tein myös kunnollisen kierroksen, varmuuden vuoksi.

Voiko ihminen vajota syvemmälle?

Tuskinpa vaan - olen antanut määräyksen, että minut polttohaudataan ja tuhkat ripotellaan Yllästunturin huipulta. En siis kuulu siihen porukkaan joka lepää aikanaan kahden metrin syvyydessä.

Lähtö ja maali Mäkelä-sanasta ylöspäin pari senttiä.

Rastikohtainen onnistumisprosentti.
Nelosen prosentit ylittivät satasen.
Rastien 5, 15 ja Maali kohdalla ei mainittavaa onnistumista ollut havaittavissa.
Töppäyksiä (siis pummeja) yli 18 minuuttia. 
Se lienee suurin pummini tässä elämässä - ainakin jos matkan lyhyyden! 😡😱😭😎