Suunnistamassa - vaikka vaimo kielsi

Ensimmäinen suunnistus yli kuukauteen. Mitään mahdottomia vieroitusoireita ei sentään päässyt tulemaan.

Näin koronan jyllätessä iltarastit järjestetään omatoimiperusteella. Kartan saa netin kautta, kun on maksanut osanottomaksun. Ja kisailemaan voi lähteä milloin itse haluaa, rastit ovat metsässä toista viikkoa. 

Näin se homma eteni:
K-1: Alamäkeen polkuja ja risukkoja pitkin.
1-2: Sai nousta, matkalla kuljin vitosrastin kautta. Rastilla pieni pyörähdys.
2-3: Tielle, loppu hitaasti kun pohja oli hankalaa.
3-4: Koko matka hitaasti kun pohja oli hankalaa.
4-5: Nousu hyppyrimäen vauhdinottotornin taakse. Siellä oli nainen ulkoiluttamassa koiraansa ja totesi hymyillen, että nousua riittää. Rastille meno hidasta ja epävarmaa, vaikka olin siis siellä jo käynyt.
5-6: Koko matkan vihreällä, jalka ei enää noussut ja siis reitinvalinta päin peetä.
6-7: Polkua pitkin kun täällä metsässä ei huonokuntoinen pysty juoksemaan
7-8: Rastin otto taas päin Prinkkalaa, meni pitkäksi ja virhe varmaan 1 min.
Maali sentään löytyi helposti, kun auto oli melkein sen vieressä.

Nyt ainakin tiedän mitä pitää treenata. Voimaa jalkoihin. Siis voimaa jalkoihin!
Mäkitreeniä, risukossa juoksua ja suojuoksua...

Tosin kiirettä ei ole, kilpailukausi taitaa alkaa vasta ensi vuonna.