Käärme kalliolla

Eilen kiiruhdin Turku-Rasteille jo aamukymmeneltä. Ne pidettiin Vaarniemen kallioilla. 

Suunnistajia en metsässä nähnyt, mutta runsaasti oli liikkeellä ulkoilijoita. Parkista lähtöön ohitettiin yksi lintutorniin menevä polku ja bongaritkin olivat palailemassa aamun tähystyksestä.

Lähtö ja maali oli Turun Suunnistajien majan lähistöllä. Se tiesi raakaa lenkkiä. Korkeuserot ovat todella suuret ja maastopohja vaikea. Heikkokuntoista hirvitti.
Kolme ensimmäistä rastia meni sujuvasti maitohapoista huolimatta. Ykköselle kun oli noustavaa noin 50 metriä.

Lyhyt väli neloselle kesti ikuisuuden, koska tein laajan kierroksen – kompassin käyttö unohtui ja kartanluku ei sujunut.
Vitoselle mennessä olin tiukasti kartalla sata metriä ennen rastia, mutta siitä huolimatta tuli taas kaarros.
Seiska tuotti vaikeuksia, kun nyt seurasin tarkasti kompassia, mutta siinä olikin väärä asetus. Onneksi tömäsin valtavaan kiveen, joka löytyi kartalta ja siitä oli sitten helppo suunnistaa rastille.

Juuri ennen kasirastia törmäsin toiseen metsässä liikkujaan. Rastia hän ei etsinyt – minut nähtyään etsi pakopaikkaa. Käärme liikkui kalliolla eikä päässyt suoraan suojaan. Ehdin kaivaa kännykän esiin vyölaukustani ja ottaa siitä pari kuvaa. 

Siitä nämä omatoimirastit ovat mukavia, että virallista aikaa ei oteta. Joten voi yhdistää luontokuvauksen ja suunnistuksen.
Loppu sujuikin ihan mukavasti.
Melkein kaksisataa metriä tuli nousua – se on kyllä ihan liikaa tämän ikäiselle ja -kuntoiselle karpaasille.