Niin minä mieleni pahoitin

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, kun kuuntelin näitten ministerineitosten suomenkieltä.
Heidän mukaansa meillä on täällä joku viiiirusepidemia.

Varsinkin se kalpeakasvoinen Ohisalo venytti iiiitä niin pitkäksi, että teki mieli kutsua paikalle Fingerporin Rivo-Riitta kertomaan hänelle, että kyllä mä sulle sun viirus näytän.

Ministerit olivat tänään kertomassa, että Uudenmaan eristys loppuu tähän. Tätä suunnatonta ja odottamatonta uutista varten tarvittiin oikein kolmen ministerin aika. Eikö niillä tosiaankaan ole mitää oikeaa tekemistä?

Sitten kun tämä pandemia on ohi, niin mahtavatko nämä julkisuuden kipeät ekstrovertit enää nukkua öitänsä kunnolla. Tuskin heitä enää pyydetään osallistumaan päivittäin toistuvaan tiedotustilaisuuteen.

Valtiomiehiksi nuorisoketjun edustajia ei voi vielä kutsua. Informaatio kun tulee suusta vauhdikkaasti herkeämättömänä solinana. Tällainen kuulovammainen on vaikeuksissa pysyä perässä, mitä misut kulloinkin tarkoittavat. Anna-Maja Henriksson sentään puhuu selkeää suomea ja myös ruotsia – kiitos hänelle.

Välillä kyllä tulee ikävä Paavoa – ei Väyrystä vaan Lipposta. Hän kun puhui, niin sanat erottuivat toisistaan ja asia tuli selväksi. Siinä ei puhe solissut kuin keväinen puro. Kyllä se enemmin muistutti Imatran koskea.