Halki, poikki ja pinoon

Eilispäivä meni puusavotassa. Se ei ole fyysisesti samalla tavalla rasittavaa kuin maratonin juokseminen. Kunto kestäisi pidempää ja tehokkaampaa työskentelyä. Mutta siinä hommassa joutuu käyttämään sellaisia lihaksia, joita normaalisti ei tule harjoitettua.
Käsivoimat ovat heikot, niitä kun ei tietokoneen näpyttely ja olutkolpakon nosto paljoa kehitä. Kaikkein heikoin lenkki on selkä, siellä lihakset huutavat hoosiannaa ja puolen tunnin työskentelyn jälkeen.

Saaristossa kasvanut ikikoivu on sitkeää laatua. Käytössäni on yhden käden halkaisukirves, mallia Fiskars. Sellainen isompi olisi paljon parempi tähän tarkoitukseen, mutta voimat eivät riitä sellaisen tehokkaaseen käyttöön. Kahdella kädellä minä käytän tuota pienempääkin. 

Sellainen parikymmensenttinen puu halkeaa tällä kohtuullisen hyvin. Paksummat vaativat sitten erilaista tekniikkaa, varsinkin kun puun keskusta on kivikovaa, johon ei kirves tahdo upota laisinkaan – kimpoaa siitä kohti taivasta tekemättä jälkeäkään puun ytimeen.
Kerran tämä kimpoava kirves putosi alas ja olin onnitunut laittamaan käteni puun päälle juuri siihen kohtaan johon kirves putosi. Paikka oli peukalon kynnen juuri, siihen kynsinauhan kohtaan. Työhanska kädessä esti pahimman tuhon, mutta sattui niin maan per...skuleesti. Verta alkoi vuotaa ja myöhemmin siihen ilmestyi mustelma. Mutta työntekoa se ei haitannut.

Paljon joutui käyttämään kiilaa ja pajavasaraa puun halkaisuun. Pahimmat kohdat eivät haljenneet normaalikonstein. Onneksi käytössä oli moottorisaha. Sen kanssa sai sahattua riittävän kokoisen alun ja sen jälkeen halkaisu onnistui välineilläni. Ja voimillani.
Ihan mukavaa hommaa tämä puusavotta on. Mutta rehellisyyden nimissä toimeentuloa tällä systeemillä ei minulle tulisi.

Valmista tuli, iso koivu on nyt saunapuina. Ehkä yli kuutio mutta alle kaksi. Ainoastaan pienimmät oksat, alle ranteen paksuiset ovat vielä katkomatta ja halkaisematta. Mutta ne ehtii myöhemminkin, ne saa halki, poikki ja pinoon vielä kuivuttuaankin.

Tämä ikivanha sanonta on kyllä väärässä sanajärjestyksessä, ensin se puu sahataan poikki ja sitten vasta halki.

Puun keskusta on äärettömän kova ja kimmoisa!

Ohi on!