Miljoona ruusua

Loppuviikolla posti toi (anteeksi, paketti toimitettiin postin noutopisteeseen) Ullalle ruusuntaimia.
Varmaankin hän hankki niitä kun tietää, että minä vihaan ruusuja – ainakin näitä juhannusruusuja, jotka sikiävät käsittämättömän runsaasti. Mieluummin katselen hehkeitä naisia kuin pari päivää kukoistavia kukkasia. 

Rouva päätti nukkua yönsä huonosti ja niinpä minä sain kunnian ihan yksin istuuttaa nämä ruusut. Ehkä hyvä niin, jos eivät lähde kasvamaan, niin ruusunvihaaja kiittää.
Olin jo edellisenä päivänä kaivanut montut ruusun taimien hautaamiseksi. Multaakin tuli hankittua jo viikko sitten.

Joten varustauduin lapiolla, taimilla, mullalla, vesiämpärillä ja kunnon jalkineilla – en siis uhrannut juoksulenkkareitani näin brutaaliin harrastukseen. Vaimo vielä opasti varustautumaan kunnon käsineillä, ruusut kun ovat piikikkäitä. 

Ikään kuin minä en sitä tietäisi viisikymmenvuotisen avioliittoni kokemuksella. Muitakin neuvoja sateli perääni, mutta niistä pääsin eroon sulkemalla oven takanani.

Mielestäni selviydyin istutuksesta paremmin kuin hyvin.

Kun lopettelin työtäni paikalle tuli naapurin mies. Kerroin hänelle, että kuten varmasti tiedät, minä en ole mikään viherpeukalo. Ja että toiveeni on istuttaa kymmenen senttiä paksu asvaltti pihallemme. Mutta että taas tänään sain käskyn vaimoltani istuttaa näitä kasveja pihallemme.

Naapurini totesi, että historia toistaa itseään. Meitä ennen tässä asunut pariskunta oli vähän samassa tilanteessa. Vaimo oli huono liikkumaan, mutta heidän aikanaan piha loisti istutuksia. Niiden hoito tapahtui niin, että vaimo istui portailla ja aviomies koukki pihaa ja kukkapenkkejä. Ohjeet tulivat portailta kesästä toiseen.
Sama homma siis jatkuu – tosin sillä erolla, että Ulla ei viitsi tulla edes portaille istumaan.

Kolme ruusua kuopattu

Tämän tunnistan - tulppaani

Nimeä en tiedä, näitä on piha pullollaan

Valkovuokko

Nämä kasvavat puolen metrin korkuisiksi

Viihtyy sammalmättäässä - niitä pihallamme riittää